Synttärit

Iitu täytti tänään vuoden. Niin se aika hurahtaa. :)




Iitu on kasvanut pikku pallerosta...



...varsin isoksi tytöksi. Eikös juu?

Iitu ei saanut lahjoja, mutta herkkukipon kyllä. Valitettavasti en saa siitä juuri nyt kuvaa tänne,
mutta eiköhän se jotenkin järjesty. Aamiaisella Iitu sai hieman kanamunia ja pekonia, kananmunat tosin jäi syömättä. Lämpimät synttärionnittelut siskoille ja veljelle Iitulta!

Kylpylässä ja näyttelyssä

Käytiin Iitun kanssa koirakylpylässä Hyvinkäällä. Iitu ei ihan varauksetta innostunut uimisesta, mutta lopulta meni lähes vapaaehtoisesti veteen. Aluksi uiminen oli ihan räpiköintiä, mutta vähän väsähdettyään Iitu kauhoi ihan mainiosti. Uiminen on hyvää treeniä, joten varmaan mennään uudestaankin.

Näyttelyssä käytiin myös, mutta sinne ei tee mieli heti uudestaan. Kummallista nenänvarttaanpitkin katselua siellä näkyi, ja toisten koiria haukuttiin selän takana. Olen tuosta ennenkin kuullut kerrottavan, ja itsekin todistanut mätsärissä, mutta että oman rodun erikoisnäyttelyssä... Ja kun Iitu edelleen hermoilee väki- ja koirajoukkoja eikä ole varmaa esittäjää, niin se homma jäänee vähemmälle ainakin toistaiseksi. Miksi stressata itseään ja koiraansa turhaan.

Joka tapauksessa Iitu käskettiin kotiin kasvamaan, kun on vielä kuulemma raakile. Se onkin epäilemättä totta - meidän pikkuinen on vielä kovin pentumainen monessakin mielessä. Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:

10 kk ikäisekseen hyvärunkoinen juniori, jolla toivoisin enemmän
raajaluustoa ja tarvii aikaa kehittyäkseen. Narttumainen vielä
kapealinjainen pää. Lupaava etulinja. Seisoo edestä ranskalaisittain.
Eturinta voisi vielä leventyä, hyvä karvanlaatu, mutta valkoinen merkki
ulottuu yli sallitun raajassa. Liikkuu hyvällä askelpituudella,
takapotku saisi olla vahvempi. Mukava luonne. JUN H

Niin se on kesä vilahtanut

Iitun kesä on mennyt etupäässä mökkeillessä. Siellä on tehty mummon kanssa puutarhahommia ja ajettu takaa jänistä. Naapurin koiria on tervehditty vaan ihan kaukaa, kun kallioista kaikuu niitten ääni. Olemme käyneet parissa gööttitapaamisessa Nastolassa, ja pari kertaa on tavattu Millaa.

Viime viikonloppuna oltiin Kuopiossa, ja Iitu oli toisen mummon hoivissa koko viikonlopun. Hyvin oli mennyt, vaikka vähän oli pitänyt etsiskellä laumaa. Etenkin pyöräilevät pikkutytöt olivat kiinnostaneet. Ilo olikin suuri, kun mentiin hakemaan Iitua. Ei varmaan olisi päästy ilman koiraa ovesta ulos, sen verran päättäväisesti Iitu pukki heti kun joku lähestyi ovea.

Tulevia suunnitelmia on sen verran, että ensi torstaina lähdetään käymään koirakylpylässä ja viikonloppuna menemme gööttien erkkariin. Vähän on harjoiteltu näyttelyä varten, mutta todellakin vähän. Toivottavasti kaikki menee hyvin, kun Iitu tuppaa hermostumaan kovasti vieraissa paikoissa, eikä silloin oikein malta kuunnella ohjeita. Pitää mennä ajoissa ja käydä vähän päästelelmässä höyryjä vapaana, niin jospa se helpottaisi sen verran, että selvitetään kehä kunnialla. Emme edes uneksi siitä, että päästäisiin yhtään pitemmälle kuin siihen ekaan kehään. Kunhan saataisiin jonkinlainen arvostelu edes.

Murkkuikä on selvästi menossa. Nykyisin nimittäin Iitu on aina säkä pystyssä tavatessaan toisia koiria, ja meluaville lapsillekin sitä nostellaan. Siitä huolimatta Iitu edelleen alistuu isommilleen. Kai se on sellaista uhoa vaan.

Kyllä nukkuva koira on suloinen

Minä niin tykkään näistä Iitun nukkumiskuvista. Tässä taas mökillä otettu viime viikonlopulta.

Mökkihepuli

Jee! Mummo on täällä!

Et kyllä karkaa minnekään.....

Ja nyt kunnon irtiotto

Kyllä maalla on mukavaa!

Olisipa ihanaa asua maalla kokonaan....

Ensimmäinen juoksu

Niin se tuli Iitustakin iso tyttö, ja alkoi eka juoksu. Se ratkaisi Rauman näyttelyn kohtalon: emme halua lähteä kiimassa olevan nartun kanssa näyttelyyn sen enempää sen itsensä kuin urostenkaan vuoksi. Ja vielä Iitulla on tekemistä ihmis- ja koirajoukkojenkin kanssa, joten kärsitään osallistumismaksun verran tällä kertaa.

Iitu pitää itsensä tosi hyvin puhtaana. Vähän jää jälkiä, kun se on sylissä taikka makuullaan jossakin, mutta muuten ei juuri mitään näy. Emme siis ole harkinneetkaan juoksuhousuja.

Iitu joutui viikonlopun mökkireissulla nukkumaan poikkeuksellisesti lattialla, kun jouduttiin asustamaan mummon puolella, sillä torpan piippu oli tukittu muuraushommien vuoksi, eikä tulisijoissa saanut siis pitää tulta. Iitu-rassu ei ymmärtänyt ollenkaan, miksei se saanut tulla viereen, mutta oppi kyllä ensimmäisen yön jälkeen, että tällä kertaa hänen paikkansa oli lattialla. Laitettiin sentään pari tyynyä Iitulle pesäksi, ja siihen se käpertyikin nukkumaan.

Mökillä oltiin taas

Iitu se tykkää mökkielämästä. Siellä on kovasti puuhaa ja kaikkea mielenkiintoista pureskeltavaa. Se on silpunnut aika monta puukalikkaa (myös sisätiloihin), tutkinut ihmisten ja eläinten jälkiä ja haukkunut kylän koirille.

Oli niin lämmin viikonloppu, että Iitulle tuli kuuma, ja se haki usein varjoa.

Kyllähän siellä maalla villiintyy ja metsittyy ihminenkin, miksei sitten koira. Mutta ei Iitu vielä ole kopista ruvennut haaveilemaan, sänkyyn se tulee nukkumaan edelleenkin. Yhdeksältä se sänkyyn kipaisi ja mulkoili moittien, kun muut jäivät valvomaan.

Haasteeseen vastattu

Hilmis haastoi Iitun gööttilehdessä olleeseen haasteeseen: oppia moikkaamaan. Tässä Iitun taidonnäyte!

Mökillä viime viikonloppuna harjoiteltiin tuo tarpeellinen taito. Mökillä oli tosi mukavaa, kun pihakin oli jo kuivunut. Iitu juoksenteli jo rohkeammin ympäristössä - ehkä vähän turhankin rohkeasti: lähti seuraamaan yhtä autoa. Palasi kumminkin takaisin, eivätkä autot onneksi ihan vierestä kulje, Iitu oli vain Petterin kanssa pihatien päässä ojia rakentamassa.

Ostettiin vähän liikaa makkaraa, joten Iitukin sai saunalenkistä osansa. Kuten kuvasta näkyy, hyvältä maistui.

Ensimmäinen näyttelytulos

Lähdettiin ex tempore match showhun Viikkiin Iitun kanssa, ja havaittiin, että harjoitusta tarvitaan. Iitu oli hyvin stressaantunut niin hirmuisesta hälinästä ja koiramäärästä, että intoutui oikein haukkumaan, mitä se ei normaalisti tee. Kehässä Iitu sinkoili joka suuntaan, veti taluttimessa, ei suostunut seisomaan paikallaan vaan pyöri kuin väkkärä. Eikä emännälläkään mitään näyttelykokemusta ole, joten ei ollut sen parempi suoritus esittäjällä kuin koirallakaan.

Parikilpailussa saatiinkin odotetusti sininen nauha, etenkin kun parina oli Milla, joka oli voittanut BIS-tittelin edellisessä näyttelyssä. Sitä suurempi oli hämmästys, kun Iitu sijoittui toiseksi luokassaan! Tuomari näytti empivän järjestystä, mutta Iitu taisi ratkaista omalta osaltaan sijoituksensa päättämällä poistua kehästä. Hieno ruusuke saatiin, sekä leluja ja koiranruokaa :)

Ihan hyvä kokemus joka tapauksessa oli. Nyt tiedetään, mitä pitää harjoitella ennen "oikeaan" näyttelyyn menemistä, ja millaisin varustein kannattaa lähteä liikkeelle. Retkituolit ja eväskori ovat ainakin ensi kerralla mukana. Ja Iitulle varmaankin häkki.

Mökkeilemässä

Pääsiäinen meni mökillä. Iitulla oli paljon vahtimista, kun porukat menivät koko ajan eri suuntiin. Illalla väsytti niin, että Iitu nukahti istualleen ollessaan rapsutettavana.

Nyt on myös syöty myyrää...

...ja kärpästä. Ensimmäinen yö kyllä meni pelätessä niita kärpäsiä, kun koputtivat vasten katon pinkopahvia. Kaikkeen sitä koiraparka joutuu. Mutta päivällä kun ne lasissa surisivat, piti yhtä ihan maistella.

Tehtiin myös lapiohommia ja muita puutarhatöitä. Iitu oli avulias erityisesti erilaisten pensaitten harventamisessa.

Kyllä maalla oli mukavaa!

Onni on oma göötti

Vaikka Iitu onkin vauhdikas tapaus, joskus maistuu makoilu.

Yleensä illansuussa Iitulla alkaa sellainen vaihe, että tekee mieli kiivetä syliin rapsuteltavaksi. Ja heti kun joku menee makuuhuoneeseen, Iitu hypää toiveikkaana sängylle, että josko oltaisiin menossa nukkumaan. Aamunvirkku ja illantorkku.

Nami!

Porukat kävivät ostamassa luita pitkästä aikaa. Ne ovat sitten hyviä! Ja niitä on kiva piilottaa mamman tyynyn alle.

Käytiin mökillä

Oli niin hieno päivä, että piti lähteä käväisemään mökillä. Iitu protestoi ankarasti automatkaa, mutta voi miten hauskaa oli perillä!


Lauma on pidettävä kasassa hinnalla millä hyvänsä! Tässä taas yksi yrittää karata.


Hangessa on ihanaa juosta...

...ja perään tiukka käännös

Väillä pitää pysähtyä haistelemaan vähän tuulia ja katselemaan ympärille.

Iitu näyttää kuvaajalle parhaita puoliaan. Tätä koiraa on vaikea saada kuvaan. Yleensä se ehtii kuvasta pois ennen kuin on laukaisinta ehtinyt painaa, tai kuvassa näkyy vain harmaa viiva :)

Myyränmetsästys on hauskaa, vaikka niitä onkin vaikea saada kiinni hangen alta. Kunhan lumet sulavat, saavat myyrät kyytiä. Paras myyränkarkoitin onkin kuulemma pystykorvakoira. Ja se onkin tarpeen, sillä omenapuut on niin kaluttu! Saa nähdä, pysyvätkö hengissä.

Iitun päivä

Iitun päivä alkaa n. klo 4 aamulla. Silloin aletaan varovasti herättelemään isäntää. Ensin Iitu menee nukkumaan Petterin tyynylle pään päälle. Sitten se siirtyy pikkuhiljaa niin, että laittaa kuonon kaulalle. Jos isäntä osoittaa heräämisen merkkejä, kuten kääntää kylkeä tai raottaa silmää, Iitu nuolee naaman useaan kertaan ja tunkee kielen sieraimeen. Siihen herää koomapotilaskin ja se tuntuu takataivossa saakka. Tässä vaiheessa isäntä kääntää Iitulle selän, jolloin se menee jalkopäähän, ja vaihtelee paikkaa ja asentoa viiden minuutin välein. Tällä tehokkasti estetään nukkuminen, joten viimeistään 6.15 isäntä luovuttaa, pukee lenkkikamat päälle ja vie Iitun lenkille. Tämä onkin haastava vaihe: päästä pihan läpi ilman, että Iitu pissaa naapurin pihalle.

Lenkin jälkeen on turinatuokio eli kanatappotalkoot. Silloin turistaan äänekkäästi kumikanan kanssa ja herätetään loput porukasta.

Seuraavaksi käydään suihkussa. Iitu ei käy, vaan tulee jokaisen kanssa erikseen mukaan, seuraa touhua huolestuneen näköisenä ja nuolee jalat kuiviksi suihkun jälkeen.

Sitten koittaa aamun paras hetki: aamiainen. Yleensä Iitu saa aamujuuston ja hyvinä aamuina myös aamumetukan. Jos nuo sekoitetaan nappuloihin, menevät nappulatkin vauhdilla.

Aamiaisen jälkeen (arkisin) koittaa päivän pahin hetki: kaikki lähtevät. Se on tuskaa: kuin häntää revittäisiin irti. Sen verran äänekäs konsertti silloin pidetään. On jopa pahempaa kuin autossa matkustaminen.

10 - 11 tulee mummo. Mummo vie Iitun pitkälle, ainakin tunnin, lenkille. Jos mummo tekee toisarvoisia/tyhmiä asioita, kuten laittaa pyykkiä koneeseen, pidetään äänekäs konsertti.

Julita tulee 13 -15 koulusta kotiin, ja se on ihanaa. Silloin pääsee taas ulos ja on leikkikaveri. Ja saa myös ruokaa. Siitä alkaa tervehtimisputki, joka jatkuu siihen saakka kun isäntä tulee kotiin. Kun isäntäkin on kotona, lauma on koossa, eikä tarvitse enää huolehtia. Kun emäntä tulee kotiin, se menee istumaan nojatuoliinsa. Silloin Iitu tulee ilmoittamaan , että haluaa syliin. Emännnän kanssa istutaan ja rapsutellaan aikansa.

Ilta menee touhutessa kaikenlaista, ja iltalenkin jälkeen n. klo 21 tulee nukkumatti. On ärsyttävää, jos isäntäväki valvoo tämän jälkeen, koska koiraa nukuttaa, ja se tarkoittaa sitä, että muittenkin on aika nukkua. Jos joku menee makkariin lähellä yhdeksää, Iitu menee toiveikkaana sängylle kerälle. Ja on hirveän rasittavaa siitä vielä nousta. Joten olisi syytä kaikkien mennä nukkumaan yhdeksältä. Jo siksikin, että jaksaisi neljältä nousta.

Kauheesti hommaa pienellä koiralla.

Vilkasta elämää

Iitulla on niin vilkas sosiaalinen elämä, että perhe ei pysy perässä. On ollut pentutapaamista ja gööttitapaamista jos jonkilaista joka viikonloppu. PK-seudun gööttitapaamisessa Meitä oli 11 gööttiä omistajineen paikalla!


Iitun ja muitten pentujen kokoero on tasaantunut. Iitu on siro kyllä edelleen, mutta ei niin hirveän pikkiriikkinen. Vetää se jaksaa lujaa, kun lenkillä ollaan, vaikka seuraamista yritetäänkin opetella. Voimia on siis koosta huolimatta. Iitu on hirveän energinen. Neljä lenkkiä päivässä tuntuu olevan sellainen sopiva määrä, vähemmällä määrällä ylimääräistä energiaa on vähän liikaa. Lenkin sijaan toki reipas kolmen tunnin leikkituokio muitten koirien kanssa ajaa saman asian, tai tunti riehumista umpihangessa.

Hampaat ovat vaihtuneet ja muutenkin ollaan isoa koiraa. Mitä nyt autossa matkustus vähän pelottaa vielä. Sekin alkoi sujua kyllä paremmin kun vaihdettiin häkki turvavöihin. Iitu ei noista häkeistä oikein perusta: pienenä pentuhäkistä luopuminen sai viihtymään kotona yksin paremmin, sama toimi siis autoilunkin suhteen. Iitu on sen verran vapaa sielu, ettei häkit sovi persoonaan.

Yöt menevät hyvin sisäsiistinä, ja etupäässä muutenkin. Matot laitettiin takaisin, mutta jouduttiin ottamaan taaas pois, kun Iitu teki protestipissoja. Jos Iitu ei saanut mielestään huomiota silloin kun tahtoi, se kävi lirittämässä matolle - vaikka olisi juuri tullut pissalta. Nyt kun matot ovat olleet pois, protestipissoja ei ole tullut.

Sitäkin kokeiltiin, että palkittiin ulos pissaamisesta. Lopputulos oli se, että Iitu alkoi tehdä valepissoja: kyykistyi ja oli pissaavinaan, ja tuli hakemaan namua. Oli helpo nähdä valkeasta hangesta, ettei mitään ollut tullut. Ovela otus.

Ohhoh, aika rientää

Täällä ollaan, vaikka mitään ei ole kuulunut. Iitu alkaa olla jo melko iso koira, painoa on nyt 6,7 kg. Pentukarvaa ei juuri ole näkyvissä. Iitu on ruokailun suhteen edelleen säästeliäs, mutta se koskee vain nappuloita. Niitä syödään nälkään, vain sen verran kuin tarvitsee. Ihmisruokaa sen sijaan tekee aina mieli - mutta sitä saakin niukasti. Iitu onkin ihan sopusuhtainen.

Ulkoilu in Iitusta, kuten muistakin koirista, ihanaa. Kaikki koirat ja ihmiset ovat kiinnostavia, joten teemme kovasti töitä ohittamisen suhteen, samoin hihnassa vetämisen. Korvat pystyssä ja tanakasti Iitu tarkkailee valitsemaansa kohdetta.

Iitu on luonteeltaan tarmokas ja valpas. Se on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Siksipä käskyjä treenatessa ei saakaan olla häiriötekijöitä: huomion varastaa varmasti vaikka ohi lentävä harakka. Keskittyminen ei ole Iitun vahvin puoli. Tai tietenkin, miten sen ottaa - keskittyyhän se itseään kiinnostaviin asioihin :)

Iitu on seurallinen koira. Se seurailee aina sitä, joka kävelee. Oleskelupaikka on mamman tuolin alla, se raahasi petinsä sinne itse. Muitten makoillessa sängyllä Iitukin makoilee. Mutta jos sitä silloin silittää, se siirtyy kauemmas. Kun levätään, ei lääpitä. Omia aikojaan se saattaa tulla lähelle nukkumaan, esimerkiksi selkää vasten, mutta koskea sitä ei saa.

Toiset koirat Iitu osaa kohdata hienosti. Se alistuu ja osoittaa olevansa ystävällisissä aikeissa.

Eipä sekään kaikelta suojaa. Eräs koira joitakin päiviä sitten leikki ensin ihan kiltisti, ja äkkiä varoittamatta nappasikin Iitun kaulanahkaan kiinni, eikä päästänyt irti, vaikka Iitu miten uikutti. Ei ollut tehnyt kuulemma koskaan aiemmin vastaavaa. Ei siitä Iitulle traumoja jäänyt, edelleen lähestyy kaikkia koiria samoin. Emännälle kyllä jäi trauma. Arveluttaa antaa Iitun leikkiä muitten kanssa. Mutta ei kai sitä kokonaan voi toisista koirista eristää.

Kivoja leluja

It's showtime!

Iitu ja uusi kumikana nimeltään "Jousto" (Ihan kuin Karvisella)

Harmi, että tähän ei saa ääntä mukaan. No, kuvitelkaa äänekäs pennun turina. ÄRRR ÄRRRRR ÄRRR

Jousto saa kyytiä, se on ihan lempilelu. Puolikin tuntia sitä voi retuuttaa ympäriinsä.

Mutta mikäs nyt löytyi! Herkulllinen mamman tossu!

Onnistunut kaappaus. Tosin se ei kestä pitkään. Miksi en saa syödä tossuja ja sukkia? Oi miksi?

Iitun luonne on alkanut nyt vähän tulla esiin. Iitu on erittäin toimelias ja reipas. Iitu ei ole mikään sylikoira, vaikka saattaa joskus ottaa nokoset sylissä, jos se syliin nostetaan. Kauaa se ei kuitenkaan sylissä viihdy.

Lenkillä ollessa kiinnostavat kaikki ihmiset ja koirat. Jos jossain on tervehtimätön lenkkeilijä, on hirveä veto sinne suuntaan, tai jos lenkkeilijä tulee takana, Iitu istahtaa odottamaan. Namit on toki käytössä huomion kiinnittämiseksi ja kontaktin ottamiseksi. Silti tässä vaiheessa on vain haave se, että Iitu ei saisi hepulia toisen koiran nähdessään. Korvat luimuun tai pystyyn (kohteesta riippuen), ja veto päälle vinkunan säestyksellä. Oman kokoisia tai pienempiä koiria moikataan korvat ja säkä pystyssä, isompia madellen.

Namin saadakseen Iitu tekee mitä vain. Kärsimättömänä luonteena se saattaa tehdä kaikki osaamansa temput ennen kuin on käskyä kuullutkaan. Ja namiksi kelpaa vaikka omat raksut, jotka ovat jääneet syömättä. Iitu kun syö vain sen verran kuin tarvitsee, se ei ole mikään ahmatti. Kerjää se kyllä, ihmisten ruokaa. Sitä se voisi syödä liikaakin, mutta emme halua kokeilla. Koiranruualla Iitu pysyy kunnossa ja sopusuhtaisena.

Iitu on todella oppivainen. Sivulle tulemista harjoiteltiin parina päivänä kymmenisen kertaa, ja homma oli hallussa. Tietenkin mielenkiinto herpaantuu, jos jotain mielenkiintoista ilmaantuu tilalle, mutta hyvin tuo uuden oppiminen käy. Iitu osaa halutessaan totella suraavia käskyjä: sivulle, seuraa, maahan, istu, odota, seiso, syömään, tänne.

Pentutapaaminen

Meillä oli taas pentutapaaminen. Mukana olivat Jaxonvillen Naala, Nova ja Milla sekä Handskesin Iitu. Karo ei ole pentu, vaan toimi lähinnä paimenena ja katsoi pentujen perään.

Milla, Karo,Nova ja Iitu vauhdissa. Ei löytynyt yhtään kuvaa, jossa vähintään kaksi eivät olisi pelkkää suttua.

Leikkipaikkana taas ahtain mahdollinen kolo.

Neljä pikkugööttiä älypelin kimpussa.

Ja vanhusta härnätään.

Hirvee homma noitten pentujen paimentamisessa!

Joulu tulee

Kävin pesulla

Vaikka mielelläni menenkin mukaan suihkuun, ei se tarkoita sitä, että pitäisin siitä, että minut pestään. Tänään ne sen minulle tekivät, koirashampoolla oikein pestiin. Piti ottaa pikku hepulit sen jälkeen.

Saivat napattua pari kuvaa, vaikka olenkin aika nopea. Juoksin taas muutamaan kertaan ympäri huushollin. Ja lujaa.

Sitten pikku lepo tuolin alla.

Tässä asennossa kuuluu odotella, kun joku on jääkaapilla. Aina kannattaa kerjätä, vaikka ei saisikaan mitään. Ja kannattaa kerjätä esimerkiksi ruusukaalia, vaikka ei sitä söisikään. Voihan se toinen ruusukaali olla hyvän makuinen, vaikka eka ei ollutkaan.

Ja lopuksi kostea koiran katse: ettehän te minulta voi kieltää mitään, ettehän?

Olen muuten oppinut pari komentoa lisää: "istu" ja "sivulle". Joskus kierrän namin toivossa mamman ympäri, vaikka ei käsketäkään :)

Kuvakokeilu

Vielä yksi kuva eilisestä. Epäterävä, mutta saa vähän selvää.

Tapasin kavereita

Tänään oli pentutapaaminen, meillä olivat kylässä Nova ja Milla. Ensin riehuttiin ulkona pahimmat patoutumat pois. Minä olen alimmaisena, sitten Milla ja päällä Nova.



Meillä on kaikilla valjaat tulossa, kuten kuvasta näkyy. Vasemmalta Iitu, Milla ja Nova.

Gööttikasa, josta ei erota, kuka on kuka.

Minähän en tunnetusti ole mikään ahmatti (kerjään kyllä kovasti kaiken varalta), mutta kun muut menivät ruokakupille, pitihän minunkin mennä.

Me tykätään leikkiä mahdollismman ahtaassa paikassa, eli tuolin alla tällä kertaa.

Kyllä oli taas kivaa! Kiitokset Matille, Terhille ja Henriikalle! Nyt ollaankin sitten väsynyttä koiraa ;)

Muutenkin minulle kuuluu hyvää. Osaan pyytää ulos - ainakin välillä - ja on jo lenkkeilty vähän pitempiä matkoja. Pannasta en tykkää edelleenkään, kun se kutittaa kaulaa, joten panta kaulassa yleensä pitää rapsuttaa jatkuvasti. Ja panta kaulassa ei muuten voi tehdä tarpeitaan, tiesittekö? Lenkin jälkeen pitää ottaa panta pois, että voi mennä takapihalle pissille.

Olen saanut ekat rokotukset, joten uskallan varmaan jo tapailla vapaammin muita koiria. Näin se elämänpiiri laajenee.

Siivoushommia

Siivoaminen on tosi kivaa. Imuria kohti voi hyökkäillä ja mopissa roikkua kiinni.


Isäntä väittää, että moppaaminen on raskasta näin yhteistyössä. Ei minusta!

Rankka päivä

Olin tänään kampaamossa. Se oli Helsingin keskustassa ja siellä oli kamalasti ihmisiä (ja kaikki ihailivat minua). En ehtinyt lepäämään ollenkaan! Kotiin tultua hiiwiöin melko tavalla, ja väsähdin totaalisesti. Nyt väsyttääkin tosi paljon.



Olen saanut nyt ensimmäiset rokotukset. Lääkärissäkäynti ei tuottanut ongelmia: kaikki ihailivat minua ja sain syödä kissannaksuja. Antoivat mukaan lääkäristä ihanaa ruokaa, joka maistuu näinkin nirsolle tyypille.

PS. Tänään olen tehnyt kaikki tarpeeni paperille tai ulos. Enkö olekin taitava? Olen myös taitava automatkustaja, ja osaan istua käskystä. Luoksetulonkin osaan, jos huvittaa, eikä ole parempaakaan tekemistä.

Lumileikkejä

Lumileikit ovat aika hauskoja. Leikin eilen myöhään illalla takapihalla.


Tässä kaivan kuoppaa Kiinaan.

Pärjään jo aika hyvin autossakin. Sain viikonloppuna yhden matkan olla mamman sylissä, ja se sai minut tajuamaan, ettei automatkailu ihan hirveää olekaan. Vihgun edelleen kyllä siinä häkissä, mutta toisaalta minulla jää vinku päälle helposti muutenkin. Mutta eihän me koirat osata puhua, niin jotenkinhan sitä on äänneltävä, että tulee ymmärretyksi! Vinkuminen tarkoittaa ihmisten kielellä, että a) en tykkää jostakin b) tykkään jostakin c) haluan saada jotakin d) haluan tulla huomatuksi e) otan muuten vaan kantaa.

En muuten ymmärrä, miksi en saa kaikkea, mitä haluan. Mammalla on ihanat lampaankarvakengät, ja minusta ne kuuluisivat minulle. Tulen hulluksi, kun mamma laittaa ne jalkaansa eikä anna minun pureskella niitä. Ja on tosi vaikeaa yrittääkään, kun se kävelee niillä.

Tehtiin Julitan kanssa läksyjä

Jokaisella on omat hommansa: kellä läksyt, kellä possunkorvan palanen.

Ja ydinluuta päälle. Julita yökki, että oli pahanmakuinen ja -hajuinen pusu sen jälkeen.

Ja tässä vielä todiste opettajaa varten, että koira tosiaan söi läksyt. Ikäänkuin jälkiruuaksi.

Päivitystä sen verran, että ruokailu sujuu jo paremmin. Mikään ahmatti en ole edelleenkään, mutta ei minusta enää huolissaan tarvitse olla. Mutta ihmisruoka vaan olisi parempaa kuin koiranruoka. Se tuoksuukin niin ihanalle :)

Eilen tuli lunta ja se alkuun vähän oudoksutti. Uskalsin tehdä pissat lumeen vasta kun minulle tallattiin tasainen paikka. Tänään jo olin kuin isot koirat: kun lähdettiin "lenkille" ihan taluttimessa, tein heti pissat hienosti. Lumihankeen en uskalla vielä mennä, mutta lumityöt ovat hauskoja. Erityisesti katuharjan jahtaaminen on mukavaa, paitsi kun osuu sen eteen ja se kopsahtaa kylkeen.

Toimintakuvia

Tätä minä teen, kun olen hiiwiötuulella:


Sain leikkiä viime viikolla naapurin Joskan kanssa. Se taisi pitää minua vähän pentuna :)

Ja sitten kävin tapaamassa samanikäisiä gööttipentuja. Ne tulevat meille kylään kolmen viikon päästä. Ensin vähän arkailin niitä, olivat kilon panavampiakin kuin minä. Totuin niihin kuitenkin nopeasti ja komensinkin välillä. Ärisin oikein kunnolla ja pomotin!

Tapaamisen jälkeen olin niin väsynyt, etten jaksanut edes vinkua autossa. Nukuin koko matkan kotiin.

Kuulumisia

Enkö olekin suloinen? Makaan tässä lattialla selälläni odottelemassa rapsutuksia.

Minulle sattui tänään jotain jännää: tapasin naapurin Joskan! Nuuhkaistiin vain varovasti toisiamme, vaikka minua olisi kiinostanut syvempikin tuttavuus. Kun Joska jatkoi matkaa, jäin haikeana nuuhkimaan paikkaa, jossa tavattiin. Minulla kun ei ole ollut nyt koirakavereita täällä uudessa kodissa. Tänään kuitenkin menen pentujen leikkikouluun tapaamaan toisia pentuja. Sinne mennään autolla, joten matkalla on varmaan melkoinen konsertti, mutta onneksi perillä odottaa hauska tekeminen. Saattaa muuten olla, että sunnuntaina pääsen ihan gööttipentujen tapaamiseen!

Vaikka olen muuten reipas ja terhakka pentu, protestoin välillä hyvin äänekkäästi. Olen hiljaa ollessani yksin kotona, mutta nostan metelin kun joku tulee tai lähtee. Heh, isäntäväen on vaikea lähteä kotoa, kun huudan niin sydäntäsärkevästi. Itken varmuuden vuoksi myös meiltä lähtevien vieraitten perään.

Kotona olen hirmuisen rohkea hiiwiö, mutta vieraita paikkoja arastelen. Se on varmaan ihan tervettä, kun eihän sitä koskaan tiedä, mikä niissä odottaa. Ei minua asunnot niinkään pelota, mutta kaupat epäilyttävät, kun ovat kovin suuria paikkoja. En ole kyllä vielä käynyt kaupassa kuin kaksi kertaa, ja kylässä kerran.

Vauhtia piisaa

Mamma joutui poistamaan käsityöt käsityökorista, koska ne ovat minusta tosi kiinnostavia. Viiimeinen pisara oli kai se, kun pureskelin keskeneräistä liivintekelettä. Korista tulikin minulle kiva peti! Tyhjänä se kiinnostaa ihan yhtä lailla

Olen käynyt tänään vähän kävelyllä. Näin harakan ja kaksi oravaa. Niitä piti ihan istua katselemaan pää kallellaan, kun olivat niin kummallisia. Lempipaikkani on naapuritalon päädyssä oleva mäki. On hauska kiipeillä sitä ylösalas.

Olen taas ollut sen verran liikkuvainen, että minusta on vähän vaikea saada valokuvaa muuten kuin nukkuessani.

Uusia juttuja

Olen kotiutunut tosi hyvin. Ihan kuin olisin asunut täällä aina. Reviiriini kuuluu jo takapihan lisäksi rivarimme yhteinen piha. Käytiin kerran jo pihan ulkopuolellakin, vaikka en edelleenkään tykkää yhtään pannasta ja taluttimesta. Rapsutan itseäni koko ajan, kun minulla on panta kaulassa.

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä. Käytiin autoilemassa, kun isäntäväki halusi käydä ostoksilla, ja niitten mielestä minun pitää oppia olemaan autossa. Se on mielestäni karmea paikka. Huusin ja valitin ihan koko ajan! Toivottavasti tein selväksi, että en tykkää autoilusta! Käytiin sellaisella isolla parkkipaikalla, ja minua käytiin ihailemassa kovasti. Sain hodarikojusta nakin, ja se muuten pissatti kovasti. Ihmisruoka aiheuttaa minulle saman jutun aina. En varmaankaan saa enää ihmisruokaa ollenkaan.

Olen ollut tosi kiireinen, koska minun pitää yrittää pitää isäntäväki liikkeessä. Pissaan lattialle, ja kun ne siivoavat sitä lätäkköä, olen jo syömässä kenkää tai silppuamassa lattialle levitettyjä lehtiä. Koiralla on paljon puuhaa. Mutta väsy tuleekin sitten nopeasti.